Yhteenveto

Eiköhän tämä kausi ala olemaan paketissa, vaikka loppuikin hieman kesken...

Aloitetaan viime syksystä. Elokuussa yritin kasata itseni henkisesti (vaikka vaikeaa olikin) ja pääsin harjoittelun makuun ja säännöliseen rytmiin. Elokuu oli ihan kohtalainen harjoitusmäärällisesti ja Kotalammen vedotkin kulki jo loppukuusta kohtalaisen kovaa. Syyskuun alkupuolella Finlandia-maratonin yhteydessä oleva järven kierros kulki ihan ok. Sijoitus neljäs. Syyskuun loppupuoli hieman vaihtelevasti ja lokakuun alussa pari hyvää viikkoa. Sitten käytännössä viiden viikon juoksemattomuus. Olin pari viikkoa pakkolomalla ja tein tämän nykyisen asunnon remonttia ja muuttokin ajoittui siihen samaan ajankohtaan. Marras-joulukuun vaihde lyhyitä lenkkiä viikkokilsojen ollessa 102...20km.

Vuoden viimeisenä viikkona Etiopiaan. Lähdin sinne siis melko huonossa kunnossa. Päämääränä vain päästä pois näistä ympyröistä, saada ajatuksen muuallle ja tottakai kun tällainen mahdollisuus avautui, se piti käyttää. Voihan ollaettei toista tällaista mahdollisuutta tule(?). Päätähän tietenkään ei voi vaihtaa eikä sitä voi resetoida reissun ajaksi, valitetavasti. Addis Abebassa viikkokilsat 106, 161, 173 ja 85. Viimeisellä viikolla pieni vatsatauti ja sununtaina paluu. Harjoittelu pääsääntöisesti aivan aerobista. Alkuaikoina tietenkin sykkeet oli aivan pilvissä johtuen ohuesta ilmasta ja huonosta kunnosta. Aivan erinlaisen hyödyn olisin tietenkin saanut jos olisin lähtenyt esim vaikka näillä pohjilla. Ei kuitenkaan harmita. Silloin on mentävä kun mahdollisuus tulee.

Seuraavat neljä viikkoa Suomessa 132...95km. Vedot kulki ihan kohtalaisesti ja näyttipä 19km:n kiihdytyskin menneen talvikelissä ihan kohtalaisen kovaa. Helmikuun puolenvälin jälkeen iski ensimmäinen tauti. Viikon verran sairaslomalla ja antibioottikuuri päälle. Välillä oli kurkku niin kipeä ettei pystynyt edes syömään. Samalla tein lattiarempaa kun ei enää jaksanut tuijotella TV:tä. Hiki valui niin että paitaa piti vaihtaa välillä. Maaliskuun alussa kolme viikko kohtalaista treeniä ja sitten loukkasin kyljen melko pahasti ja lisäksi sairastuin johonkin virustautiin. Hampurin maraton kuitenkin lähestyi koko ajan ja "piti yrittää treenata". Kevyellä aamulenkillä maksimisykkeet 185. Kävin työterveydessä missä otettiin kaikki mahdolliset kokeet mutta mitään ei löytynyt... Syy koko kauden pilalle menoon oli että kuvittelin jo olevani terve, mutta virus jylläsi vielä elimmistössä, kun aloin käymään uudelleen lenkillä. Siitä seurasii koko kevään ja kesän vaivannut kulkemattomuus. Ennen Hampuria vielä viimeinen yritys pelastaa tuloskunto. Huhtikuun puolessa välissä Pentin pinkaisuun: alle 12,5km:n "veryttely" ja 10km:n kisa päälle + loppuverkat. Keskivauhti kisassa päälle 4min/km!! Maratonin "aattona" juoksu yllättäen aukesi. Maratonilla sitten alkuvauhti sen mukaista, seurauksena totaalinen sipaus ja raahautuminen maaliin. Siinä oli viimeinen niitti arkkuun. Juhannukseen asti väkisin juoksua hirveällä tuntumalla. Heinäkuu käytännössä kokonaan juoksematta. Tosiasiassa se juoksutauko olisi pitänyt pitää jo heti maratonin jälkeen, niin jotain olisi ollut vielä pelastettavissa. Jälkiviisashan saa aina olla. Sitä vaan ei silloin tajunnut...

Viimeinen harjoituskausi alkoi elokuun alussa. Muistan hyvin ensimmäiset lenkit. Juoksu oli todella raskasta, mutta jotenkin olo oli aivan erinlainen kuin keväällä. Siitä alkoi valmistautuinen syksyn maratonille. En vain tiennyt kummalle, Joutsenoon vai Frankfurtiin. Lopullinen päätös Joutsenoon osallistumisesta tapahtui vain parisen viikkoa ennen h-hetkeä. Siihen vaikutti pääasiallisesti taloudelliset seikat ja olinhan kuitenkin juossut edellisessä Joutsenon SM:ssä 2,41 ihan surkealla tuntumalla, joten reitti ei voi olla huono, vaikka en pidäkkään siitä. Eli 8 viikkoa valmistaumisaikaa. Viikot 118/160/145/84/141/71/96 ja viimeinen eli maratonviikko 76km. Siinä välissä vielä Finlandian puolikas keventelyineen ja palutumisineen 1:18:38. Joku tietenkin voisi sanoa etteihän tuo edellytä kuin 2:47 aikaan, mutta tuo juoksu itsessään oli jo minulle "voitto" kun sai tuntea pitkästä aikaa juoksevansa kilpaa. Tuntuma ennen maratonkisaa hyvä ja luotto kunnossa. Yleensä lyön maratonpäivän lukkoon jo hyvissä ajoin jotta ns sitoutuminen suoritukseen ehtii tapahtua. Nyt usko kohtaiseen suoritukseen oli kuitenkin päällä vielä edellisenä iltanakin. Uskoin aivan nappisuorituksella noin 2:42 aikaan. Se kuitenkin olisi vaatinut "orgasmijuoksun". 2:45:een uskoin kuitenkin pääseväni normisuorituksellakin. Uskohan saa kuiten mitä haluaa, mutta todellisuus realisoituu kisapäivänä. Juoksu ei lähtenyt kulkemaan missäään vaiheessa ja keskeytyspäätös syntyi vastatuuliosuudella ja kovassa jalkakivussa. Pari päivää kisan jälkeen harmitti keskeytys, mutta keskeytysvaiheessa oli vielä mielessä että yritän uudestaan myöhemmin syksyllä. Näin ei nyt kuitenkaan tule tapahtumaan. Kausi on paketissa ja nyt pitää levätä sen verran että saa taas juoksun kulkemaan.
Projekti 2012-Jyväskylä alkaa ja se vaatii että 2011 kulkee alimatkat edes kohtalaisen kovaa. Jos 2011 syksyllä mara kulkee niin hyvä, mutta se ei ole päätarkoitus, vaan 2012 MM-puolikas Jyväskylässä ja  syksyllä maraton mitä todennäköisemmin saksanmaalla ;)