La 27.10 Lepoa

Yli viikko täysin juosemati ja tällä viikollakin vain yksi kasi(jalkoihin sattui) ja yksi sauvarinnetreeni. Se tosin oli aika tehokas. 4x Laajavuori ylös ja kolmannessa kasimisykkeet 189! Teki hyvää hapenotolle. Jospa ensiviikolla saisi tehtyä samanlaisen treenin. Maanantaina tosin pitää lähteä Akerin telakalle työreissulle. Alustavasti olen siellä kaksi päivää, mutta homma saattaa venähtää... Reissulle taitaa olla turha ottaa lenkkivehkeitä mukaan koska työpäivät saattaa venähtää...toissalta olisahan sitä kiva käydä vähän keirtelemässä... Tänään kävin vähän pyräilemässä. Jalkojen voimataso oli yllättävän huono. Pyörän vaihteet tosin toimi hyvin kun olin aamupäivällä käyttänyt 2-3h pyörän putsaamiseen. Sitä homaa riittikin! täytyy nyt ottaa tavaksi tehdä edes kerran vuodessa kunnon puhdistus vaihteistolle.
En ole vieläkään saanut purettua kuvia muistikorteilta. Niissä olisi vino pino kuvia ja videoita Münchenin reissuilta. Jos tässä tänä viikonloppuna jaksan ja ehdin niin laitan joitakin kuvia galleriaan...
Editoin muuten tuotan Münchenin juttua ja lisäsin hieman tuntojani ;)

To 18.10 kotona (edit 27.10)

Sitä tuli sitten käytyä Saksanmaalla hölkkäämässä. Olisihan tuon suorituksen pystynyt tekemään paljon pienemmällä kipumäärällä, mutta kun pää ei kestä. Täytyy(ehkä) analysoita reissua hieman myöhemmin... Tämän "kesän" suoritukset oli kuitenkin tässä. Tiedän että kunto olisi ollut paljon parempi, mutta se kaikki on jossittelua. Tilastot puhuu puolestaan. Reittinä München ei ole kaikkein nopeimpia. Sanoisin että 4min Berliiniä ja 3min Fankfuttia hitaampi. Mukulakiveä, ysikymppisiä ja jopa satakasikymppiä mutkia. Paikkana Müncen on kuitenkin toista luokkaa kuin Frankke, mutta jos haluaa aikaa ja halvan maratonreissun, niin suosittelen Frankea. Müncheniin kannattaa lähteä turistireissulle ja varata aikaa esim Itävallan kierrokselle. Yritän täydentää raporttia joskus myöhemmin....
=================================================

Niin, reissuhan alkoi siinä mielessä hyvin että kentällä kysyttiin että olemmeko valmiita vaitamaan lentoa. Finski lähtisi puoli tuntia myöhemmin kuin Fluthansa ja saisimme joko 200e/hlö tai 300e:n arvosta tikettiä/hlö jos vaihdamme lentoa(kone oli ylibuukattu). Noh toki se meille kävi. Asia selvisi lopullisesti vasta hieman ennen lennon kuuluttamista. Siitähän se rumba alkoikin. Kolmen tiskin kautta selvittämään byrokratiaa. Vitsailin että tuleehan se meidän laukku varmasti samassa koneessa. Virkailia vakuutti että tulee varmasti. Kysyin että onko nämä ne viimeiset kuuluisat sanat ;) Istumapaikkoja emme saaneet vierekkäin. Menihän se matka kuitenkin ihan ok saksanmurretta kuunnellessa. Pääspä jo hieman tunnelmaan ;) Münchenin kentällä sitten odottelemaan matkalaukkua. Saihan sitä aika monta kierrosta katsella kunnes hihna pysähtyi. Ei laukkua. Noh, eikun taas selvittämään asioita. Siinä taas meni yksi tunti. Virkailija ei oikein tuntunut halukkaalta edes kunnolla selvittämään asiaa. Saimme kuitenkin tehtyä virallisen katoamisilmoituksen. Lähdimme etsimään maan alta junaa jonka olin jo katsonut valmiiksi. Asemat oli selvillä. Myös asema jossa jäisimme pois ja vaihtaisimme U-bahn:aan. No, kuinka ollakkaan se juna ei kulkenut. Oli kuitenkin olemassa vaihtoehtoinen reitti jonka tosin tiesinkin jo ennakkoon. Joudimme kuitenkin kiertämään päärautatieasen kautta. Olin ilmoittanut hotelliin saapumisaikamme noin klo 19, mutta olimme siellä joskun puoli kymmenen aikoihin. Pieni elpyminen ja ruokapaikkaa etsimään. Kietelimme lähistöllä, mutta eipä siellä enää siihen aikaan ollut avoimia paikkoja. Toisaalta Mäccäri on aina varma paikka ;) Nukkumaan puolenyön jäkeen ja aamulla yhdeksän maissa aamupalalle. Aamupala ei ollut ihan parhaasta päästä mutta ihan ok kuitenkin. Siitähän se rumba sitten alkoikin. Kävelimme noin pari kilsaa Olympiapuistoon josta hain zipin ja numeron. Se homma toimi yllättävän hyvin! Kiertelimme jonkin aikaa myyntialueita. Olin unohtanut geelit kotiin joten etsin ensisijaisesti niitä. Tarjolla oli pääsääntöisesti ainoastaan Powerbaaria. Käteen tarttui parillakympillä myös talvitrikkoot. Lopulta oli tyytyminen pariin powerbaarrin ja käteen köytettävään geelivyöhön. Seuraavaksi suuntasimme olympiapuiston torniin. Korkeutta sillä taisi olla 291m. Katselutasanteet oli kuitekin jossain siellä reilun 200m:n pinnassa. Aamupäivä oli kuitenkin hieman sumuinen tyypilliseen tapaan. Kulutimme hieman aikaa jotta sumu hälvenisi. Näkihän sieltä jotain kuitenkin. Tosin parina seuraavana päivänä tai iltapäivällä olisi ollut paremmat näkymät. Laskeuduimme alas ja kävelimme lähimmälle uubaanalle. Ostimme kolmen päivän liput jotka kävi sekä busseihin, ratikkaan että U-bahn:aan. Sieltä parin vaihdon kautta alueelle jossa kata oli opiskeluaikoinaan asunut pari kuukautta. Ja sitten käveltiin! "Viimeinen" pisara oli kun lähdimme kävelemään väärään suuntaan katan "kotikulmilla". Ei ne tosin viimeiset kävellyt kilometrit sille päivälle olleet. Yritimme käyttää ratikkaa enemmän koska silloin näki enemmän maisemia. U-baana olisi ollut tietenkin nopeampi mutta eipä niillä paljon eroa ollut ja ratikkalinjat oli paljon kattavammat. Pyhähdyimme välillä hotellilla jättämään kantamukset ja suuntasimme keskustaan. Siinä vaiheessa tosin olisi voinut ja olisi ollut järkevää käydä hieman hissuttelemassa, mutta jalat oli niin poikki ettei tehnyt mieli, eikä mielenlaatukaan ollut ihan sellainen. Kiersimme parit kirkot aivan keskun tuntumassa. Olimme sopineet treffit kuudeksi katan opiskeluaisen kaverin ja sen poikaystänvän kanssa Maria platz:ille. Nainen oli suomalainen ja poikaystävä saksalainen, joka tosin puhui hyvää englatia. Kävimme syömässä ja puhelimme yömyöhään asti(arvaa potuttiko). Hotellihuoneeseen päästyämme tosetisin että eiköhän se kilpajuoksu ollut tässä ja tein parit tujut hömpsyt. Aamulla kuitenkin kävin hieman hissuttelemassa ja venyttelemässä. Samalla totesin että takareidet oli kipeät edellisen päivän rupeamasta. Vedin kahdeksan maissa kevyen aamupalan ja lähdin katselemaan kamppeita kasaan kun juoksu alkoi klo 10. Lähdimme kävelemään Olympiapuistoa kohti hieman yhdeksän jälkeen. Vaatesäilytys oli Olympiastadionilla ja sinne oli matkaa se pari kilsaa ja sieltä lähtöpaikalle kilsa. Meinasi tulla hieman kiire kun kävelytiet oli aivan tukossa ja porukka mateli kuin etanat. Lämmintä oli varmaankin jotain viisi astetta ja meinasi tulla hieman kylmä lähtöpaikalle kävellessä. Onneksi kata huomasi ja tarjosi isoa-pitkää kaulahuiviansa lämmiikkeeksi ;) Lähtö alue oli aidattu sellaisella aidalla jon yli ei pääse hyppimään. Lähtöryhmät oli jaettu alle ja yli 3:45 juoksijoille, joten voi arvata saiko lähtösuoralla tunkea itseään kohti eturiviä päin. Tulihan sieltä joitakin kireitä kommentteja, mutta onneksi en ymmärä kovin hyvin saksaa ;) Pääsin jonkinmoisiin asemiin 5min ennen strattia. Käynnistin kellon vasta ylitettyäni maaliviivan, mutta siihen näytti menevän ainoastaan se neljä sekunnttia.
Lähdin liikenteeseen aivan tuntuman mukaan , mutta sen verran reuippaasti kuitenkin että löytäisin hyvän ryhmän. Reitti kulki aivan meidän hotellimme ohi ja siinä vaiheessa tuntui meno aika reippaalle. Ajattelin kuitenkin että katellaan. Mietin että pidän yhden triatlonistin selän maalitauluna ja juoksen sen kanssa samaa tahtia. Eihän se hermo pitänyt(p-kele). Olisi kannattanut pitää koska sama hemmo meni 38:sin kohdalla ohi! Löysin "hyvän porukan" jossa meno tuntui sopivalle tosin hieman riskirajoilla... 13-14km:n kohdalla joku lisäsi vauhtia ja jättäydyin porukasta ja sen jälkeen saikin juosta loppumatkan "yksin", siis ilman vetoapua. Kyllähän sitä purukkaa lappasi varsinkin loppupuolella ohi molemmin puolin. Välillä yritin heittäyä peesiin mutta ei rahkeet riittänyt. Heti 15km:n jälkeen tiesin että tästä tulee rankka reissu, mutta en arvannut että niin raju! Kolmenkympin jälkeen se oli kilometrien laskeskelua ja itsensä tsemppamista. Koko matkan ajan oli ollut piston joten en uskaltanut ottaa yhtää geeliä. Takareisiin sattui heti alusta alkaen ja etureidet oli kuin tulessa kolmenkympin jälkeen. 32km:n kohdalla leikin ajatusleikkiä että jos aikani olisi se ja se niin pääsisinkö ennätykseeni. Hullua! Laskin ajan silleen että viimeiseen 200m:n menee 1min ja 1min muuhun hyytymiseen. Noh, aika oli minuutti huomompi kuin olin laskenut. Typerää ajatusleikkiä kun meinaa kokoajan tippua polvilleen. 35:n kohdalla laskin että minä saan juosta 4,20/km jotta ehtisin 2,45:een. Kilometri 4,10. 10s hyvää. Sama seuraavalla. Loppumatka oli sitten taistelua että meno pysyisi juoksuna. Välillä piti muistella minkälaista se juoksu on ja sai taas hieman rytmiä peliin. Olympiapuistoon saapuessani kirosin että maratonportille saapusmisessa on varmaan ylämäki ja sitä minä en pysty juoksemaan. Yllätys, yllätys se olikin alamäki!!! Joka toisella askeleella katselin kelloa että paljon on aikaa 2:45:een. Kyllä 400m:n rata voi olla joskus toodeella pitkä. Pieni loppukirin Yritys ja maaliin. Kyllä sitä mies on TYHMÄ. Lähdin juoksemaan nautiskelujuoksua rennon "kovaa" ja tässä oli lopputulos! Stadikalla tarjottiin hanasta alkoholitonta olutta. Ai että oli hyvää Paulanderia. Puolituntia lojuin ja katselin nurtsilla ja sitten lähdin etsimään kataa. Hitto että oli vaikea nousta ne ainakin sata porrasta pois stadikalta. Tasaisella hotellille päin kävely sujui jotenkuten. Ruokahalu ei meinannut tulla moneen tuntiin. Iltasella sitten tilasin riskillä ruokaa ja menihän se onneksi alas ;)
Seuraava päivänä kierrettiin mm yksi linna, siellä tosin oli remontti päällä ja ei päästy kokonaan linnaa kiertämään. Linnan puistossa tuli käveltyä melkoisesti. Mielenkiinsin episodi oli kun kävimme yhden vanhan kirkon tornissa ja sinne meni kierreportaat. Eihän se ylösmeno mitään... Lopuksi kävimme tekniikan musessa johon olisi pitänyt varata koko päivä tai useampi, mutta ravasimme sen kahdessa ja puolessa tunnissa ;) Sen jälkeen taas tapasimme saksalaiset ystävämme. Lihaa tuli syötyä enemmän kuin laki salii. Saksassa nimittäin sitä kyllä saa!
Laukun saimme maanantai iltana hotellille. Onneksi pidän tapana laitta juoksukamppeet käsimatkatavaroihin ja tulen pitämään sen tavan tulevaisuudessakin ;)
Koetan tosiaankin laitta kuvia galleriaan ja kirjoitella sinne jotain höpinöitä... Tässä on varmaankin hitosti kirjoitusvirheitä joita en jaksa alkaa etsimään, mutta kyllä tumppi ne etsii ;)

Ke 10.10 Hierontaa

Nyt on sitten jo kaksi hierontaa takana. Etureidet on aika pahassa jamassa! Toivottavasti ne aukeni edes hieman... Sain sovittua diilin kymmenen kerran hieronnasta. Alussa otan niitä tiuhempaa ja sitten hieman pidennän väliä. Hartiat myös on todella pahasti jumissa. Sen on huomannut öisin kun kädet puutuu nukkuessa ja sitten herää kun veri ei tunnu kierträvän ollenkaan. Mitähän sitä on tullut juostua. Ulkomuistista: pe-hieronta, la- toimitsijana maastoultrassa, su-13 keveesti(raskasta ja alaselkä jumissa la seisoskelusta), ma-lepo(vakuutustarjouksen läpikäyntiä), ti-kevyt 13(raskasta), ke-lepo(lastenhoitoa).
Ei ole oikein juoksu fiiliksiä. Toivottavasti sunnuntaille saa edes jonkinmoiset fiilikset. Eiköhän sitä viivalla jotenkin herää kun yli 10 000 ihmistä on selän takana ;) (jos pääsee edes miltei eturiviin).

4.10 Hölökkäilyä

Asetin sitten aamulla kellon soimaan 5:30. Ihan hyvä. Olisi sen voinut laittaa herättämäänkin ;)
Noh, aamuyö tuli taas nukuttua aika levottomasti. Satuin kuitenkin katsomaan kelloa jonkin verran yli puoli kuusi. Juoksin sitten sen 12km. Ihan ok kulku. Loppumatkahan on aamuisin(kin) hieman nihkeää kun joutuu kipuamaan tuon vuoren ylös. Pikkasen vaan meinas tulla kiirus kurssille. Temmoin pyörällä alamäet niin lujaa kuin pääsin. Jäi muuten suurimmassa alamäessä autot toiseksi ;). Yhdellä polulla tosin meinasi koira jäädä alle. Kotoa Laajavuoreen 15min vaikka passasin loppumatkan jottei olisi tullut aivan mahdoton hiki.
Iltasella vedin itsekseni vesisateessa pohjille 12km. Noukin ensiksi Matsonin ja sitten Jaskan. Kun Jaska yritti väittää vauhtia kovaksi, kävimme Killerin mittapätkällä todistamassa, ettei se sitä ollut ;) Taitaa miehellä alkaa kunto tippumaan ;) Kyllähän tuo loppumatkasta alkoi jo hieman reisissä painamaan. Saldoksi tuli 27km. Ihan ok päivä.
Olisi vaan saanut alkaa kulkemaan jo kolme viikkoa sitten, niin olisi voinut haaveilla Münchenissä edes jonkinmoisesta ajasta. Näillä kuitenkin mennään. Sää ennuste lupaa +19. Kylmempikin kyllä kelpaisi. Ompahan lämpöisempi käveleskellä ja katsella maisemia ;). Toivottavasti se Kimmo ei ole kuitenkaan laittanut koko kaupunkia remonttiin. Jäisi meillekkin jotain nähtävää. Onkohan se mies edes hengissä?
Isolle J:lle onnea perheenlisäyksen johdosta. Pääset taas muistelemaan sitä vaipparumbaa. Itse pääsin taas äsken kokemaan sen ihanuuden. Tosin vaippa oli päässyt unohtumaan ;)
Huomenna hierontaan. Sattuu jo pelkkä ajatuskin.

Ke 3.10 Koulutuksessa...

Tällä viikolla piti juosta joka päivä...no, heti maanantaina jäi lenkki väliin. Minun piti viedä ruokatunnilla Polarin Vantage huoltoon. Vettä kuitenkin tihuutti sen verran etten viitsinyt lähteä kastelemaan itseäni. Kävin viemässä sen sitten töiden jälkeen. Luulin että liike menee viideltä kiinni ja poljin kuin viimeistä päivää keskustaan. Meinasi siinä jäädä yksi naispyöräilijäkin alle. Jotain se siinä huuteli perään... Hikihän siinä tuli. Sovittiin "kauppiaan" kanssa että tehdään kelloon kunnon huolto. Näytössä on ollut jo pidempää musta läiskä. Vaihdetaan siihen uusi näyttö, paristo ja mahdolllisesti kuoretkin, jos niitä vielä valmistetaan. Kello-osasta pitäisi tulla sen jälkeen kuin uusi. Ranneke siihen vaihdettiin jo viime syksynä. Kaupungilta kotiin päästyäni olin jo aivan hikimärkä. Kuivattelin siinä hieman hikeä ja kuinka ollakkaan ruokakin oli jo valmis(ja nälkä). Lepopäivähän siitä sitten tuli.
Tiistaista-torstaihin on koulutuspäiviä. Ti koulutus alkoi vasta klo 9. Laitoin aamulla kellon soimaan 5:30 ja kävin juoksemassa 12km ja polkaisin Laajavuoreen. Iltasella hieman(liian) myöhempään juoksin Matsonin kanssa 18km. Loppupuoli oli ehkä hieman reippaampaa, ainakin tuntui siltä kun oli pimeää. Juoksu tuntui pitkästä-pitkästä aikaa hieman paremmalle. Ei nyt kuitenkaan mikään lentotuntuma, mutta viime kuukausien tuntumaan nähden hyvältä(kaikki on suhteellista). Seuraava yö tosin tuli nukuttua tosi huonosti. Lenkki oli kuitenkin sen verran väsyttävä ja liian myöhään että luulen sen vaikuttaneen siihen. Asiaa ei tietenkään auttanut nuorimmanen, joka huusi ja potki vieressäni.
Tänään oli taas lepopäivä likellä. Sain kuitenkin tsempattua itseni "metsään" juoksemaan. "Eksyin" hieman tutkiskelemaan latupohjia ja sain tunnin verran juoksua(12km). Pari kertaa mulahdin suohon joten kengät oli sopivan märät ;)
Huominen aamulenkki on harkinnassa. Vaikka heräisi 5:30 niin voi tulla hieman liian tiukka aikataulu. Tietenkin jos kävisi juoksemassa ainoastaan kutosen niin ehtisi, mutta ei taida viitsiä pukea verkkareita ja käydä suihkussa sellaisen lenkin takia. Eri asia olisi jos juoksisi normaalisti töihin, mutta nyt pitää palata kotiin suihkuun, syödä aamupala ja lähteä polkupyörällä koulutukseen. Mietitään. Iltalenkki pitäisi tehdä vähintään puolipitkänä. Perjantaina onkin sitten hieronta. Viimeisestä hieronnasta taitaa olla yli viisi vuotta. Lauantaipäivä taas taitaa mennä V-koskella "talkoissa". Voi olla hankalaa tsempata itsensä sen reissun jälkeen lenkille. Eikä sitä viitsisi hieronnan jälkeen pitkää lenkkiä tehdäkkään... Katsotaan nyt minkälaisen lenkin sitä sitten Su tekisi. Siitä on tasan viikko maratoniin...Noh, empä taida ihan viimesenpäälle valmistatuakkaan...