Viime yönä klo 02 jälkeen piti olla ravinnotta. Eipä tuo vatsa olisi oikein ottanutkaan mitään sisään.
Pääsin lopulta noin klo 15 leikkaussaliin. Toimenpiteet taisi olla samantyyppiset kuin viimeksi. Viimeksi tosin nukuin melkein koko operaation ajan. Nyt sain pysymään itseni ehkö 2/3 hereillä. Olihan siellä taas melkoisesti irtohaituvia ja desin verran imettiin märkää poies. Suolaliuosta meni noin 11 litraa huuhteluun. Toivon todellakin että nyt huuhtelusta olisi olikeaa apua. Heräämössä meni pitkään että saatiin kipu siedettävälle tasolle ennen kuin he saivat luvan toimittaa minut takaisin osastolle. Tulehdus(CRP) arvojen kehitys on ollut/päivä 320/280/250 ja tänään 200. Odotettavissa tosin on että ne taas huomenaamuna kohoaa sorkkimisen takia.
Nyt se tämmöisessä paketissa. Koipi on taas siteessä varpaista nivuseen. Toivottavasti se auttaa pohkeen turvotukseen, sillä se on niin pinkee että jos neulalla pistäis, nin jotain nestettä lentäisi kattoon asti. Polvea huuhdelaan niin kauan että saadaan mies tolkkuihin. Ajatellaan positiivisesesti ja uskotaan että tämä toimenpide auttoi.
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
torstai 26. huhtikuuta 2012
To 26.04 Kidutuslaite
Tämmösellä ne minua täällä sairaalaalassa kiduttaa :)
En viitsi alkaa kertaamaan juttua, mutta takapakkia tuli enkä tiedä koska pääsen sairaalasta. Tulin ensiapuun tiistai iltana. Kipukynnys ylittyi reipaasti. Edellisen tekstin komenteista löytyy jotain historiaa ja kun en päässyt sairaalan koneella tekemään uutta tekstiä, niin kirjoittelin naamakirjaankin jotain. Lyhyesti kuitenkin kuumetta: pariin otteeseen yli 40 ja pirunmoiset kivut. Ensiavussa vastaanottva hoitaja kysyi kipuastetta ja kun näki että hiki valui ja mies on kuin lakana, niin arveli että 9,5. Vastasin että niin varmaan, kun en tiedä mitä se 10:n on. Siinä varmaan lähtee taju. Loput varmaan löytyy kommenteista. Polvi kuitenkin operoitiin uudelleen: huuhdelriin ja kaavittiin pinnoilta tulehtunut aines.
Viimeinen tieto tunnin takaa on että viljelmistä löytyi kahden tyypin bakteeria ja sitä hoidetaan ainakin vielä kahdella antibiootilla.
Tällaisella laiteella yritetään taas saada polveen lisää liikelaajuutta. Se nimittäin on tällä hetkellä melkoisen heikko. Eihän tuolla jalalla pysty edes hipaisemaan maahan. Tänään sen verran edistystä että kun yrittää nostaa jalan sängyltä ylös, niin saan sen jo kymmenessä sekunissa nousemaan lakanasta. Tuossa laitteessa pystyy säätämään liikekulmat mitä se toistaa. Vielä on menty rauhallisesti, mutta siitäkin tulee jälkisärkyä. Pakko sitä on kuitenkin tehdä ettei jää pysyviä liikerajoitteita.
Sairaalasta pääsen varmaan sitten kun tulehdusarvot on alentuneet/tasaantunet.
Ei käynyt kuin elokuvissa...
En viitsi alkaa kertaamaan juttua, mutta takapakkia tuli enkä tiedä koska pääsen sairaalasta. Tulin ensiapuun tiistai iltana. Kipukynnys ylittyi reipaasti. Edellisen tekstin komenteista löytyy jotain historiaa ja kun en päässyt sairaalan koneella tekemään uutta tekstiä, niin kirjoittelin naamakirjaankin jotain. Lyhyesti kuitenkin kuumetta: pariin otteeseen yli 40 ja pirunmoiset kivut. Ensiavussa vastaanottva hoitaja kysyi kipuastetta ja kun näki että hiki valui ja mies on kuin lakana, niin arveli että 9,5. Vastasin että niin varmaan, kun en tiedä mitä se 10:n on. Siinä varmaan lähtee taju. Loput varmaan löytyy kommenteista. Polvi kuitenkin operoitiin uudelleen: huuhdelriin ja kaavittiin pinnoilta tulehtunut aines.
Viimeinen tieto tunnin takaa on että viljelmistä löytyi kahden tyypin bakteeria ja sitä hoidetaan ainakin vielä kahdella antibiootilla.
Tällaisella laiteella yritetään taas saada polveen lisää liikelaajuutta. Se nimittäin on tällä hetkellä melkoisen heikko. Eihän tuolla jalalla pysty edes hipaisemaan maahan. Tänään sen verran edistystä että kun yrittää nostaa jalan sängyltä ylös, niin saan sen jo kymmenessä sekunissa nousemaan lakanasta. Tuossa laitteessa pystyy säätämään liikekulmat mitä se toistaa. Vielä on menty rauhallisesti, mutta siitäkin tulee jälkisärkyä. Pakko sitä on kuitenkin tehdä ettei jää pysyviä liikerajoitteita.
Sairaalasta pääsen varmaan sitten kun tulehdusarvot on alentuneet/tasaantunet.
Ei käynyt kuin elokuvissa...
perjantai 20. huhtikuuta 2012
Pe 20.04 Toimenpiteestä
Tänään kävelin ilman keppejä yli kilometrin. Aikamoinen saavutus! Onneksi ei ollut mummoja kovin paljon liikenteessä. Kaikki olisi mennyt ohi. Alkoihan se toinen reikä taas vuotamaan, mutta se ei ollut yllätys. Tutkin eilen tuon toisen lääkkeen, eli varsinaisen kipulääkkeen, tuotetiedot. Eipä ihme että eilen sairaalassa tuntui kuin olisi ollut hieman huppelissa. Empä taida avata sitä vasta kuin varsinaisissa kiputiloissa ja niitä ei enää ole ollut.
Asiaan(yksi tiivistelmä):
"Potilaalla oli alun perin epäilty tilanne eli Hoffan-alueella työntyi lumpion ja reisiluun nivelväliin kudosta. Tämä siistittiin pois. Lisäksi polven sisäsyrjällä nivelkalvopoimu, joka hangannut, tämäkin siistittiin pois. Myös sisempi nivelkierukka revennyt, repeämä siistittiin.Kantavilla rustopinnoilla ei vaurioita, sen sijaan lumpion ja reisiluun välisestä nivelestä reiden puolellla vaurio. Vaurio syvyydeltään kohtalainen, mutta pinta-ala pieni. Rustovaurioalue siistittiin ja näin ollen oire tässäkin vähenee....Vapaa varaus kivun sallimissa rajoissa alusta saakka. Jatkossa normaali liikunta sallittu, mitään rajoitteita ei tarvitse noudattaa.
Mitään rutiinikontrolleja ei suorinaissti sovita, mutta mikäli polvi oireilee rajoittavasti edelleen, niin potilas voi olla yhteydessä allekirjoittaneseen tai kirurgian pkl:lle ja järjestetään käyntiaika....
18.4.12 xxxxxxxxxx xxxx"
Asiaan(yksi tiivistelmä):
"Potilaalla oli alun perin epäilty tilanne eli Hoffan-alueella työntyi lumpion ja reisiluun nivelväliin kudosta. Tämä siistittiin pois. Lisäksi polven sisäsyrjällä nivelkalvopoimu, joka hangannut, tämäkin siistittiin pois. Myös sisempi nivelkierukka revennyt, repeämä siistittiin.Kantavilla rustopinnoilla ei vaurioita, sen sijaan lumpion ja reisiluun välisestä nivelestä reiden puolellla vaurio. Vaurio syvyydeltään kohtalainen, mutta pinta-ala pieni. Rustovaurioalue siistittiin ja näin ollen oire tässäkin vähenee....Vapaa varaus kivun sallimissa rajoissa alusta saakka. Jatkossa normaali liikunta sallittu, mitään rajoitteita ei tarvitse noudattaa.
Mitään rutiinikontrolleja ei suorinaissti sovita, mutta mikäli polvi oireilee rajoittavasti edelleen, niin potilas voi olla yhteydessä allekirjoittaneseen tai kirurgian pkl:lle ja järjestetään käyntiaika....
18.4.12 xxxxxxxxxx xxxx"
torstai 19. huhtikuuta 2012
Tähystys takana
No niin, operaatio siis suoritettu. Menin hieman ennen kymmentä keskussairaalaan keppien kanssa. Yhdentoista maissa asia käytiin toimeenpiteen tekevän ortopedin suullisesti läpi. Odottavan aika on pitkä. Tunnin verran juttelin kuitenkin yhden pohjois-keskisuomaisen miehen kanssa, josta oli sitten tuleva huonekaverini seuraavaksi yöksi. Muutoin lueskelin mukana olevaa Laurilan Verikoirat kirjaa. ja surffailin netissä läppärilläni
Sisään minut kutsuttiin joskun kahden maissa. En painanut tosin kellonaikoja mieleeni. Ensiksi alkuvalmistelut: verenpainemittari, sykenmittaus anturit, tippaletku, yms ja tietenkin se selkäydin puudutuspiikki ;( Melko nopeasti vartalo navasta alaspäin menikin tunnottomaksi. Oikea puoli enemmän koska piti maata sillä kyljellä mitä operoidaan.
Koko operaatioon taisi osallistua 7 henkilöä...minun lisäkseni :) Leikkausalue peitettiin peitolla katseeltani suojaan. Minulta kuitenkin kysyttiin että haluanko seurata toimenpidettä monitorilta. Vastasin etten ihan alusta, mutta sitten kun ollaan kameran kanssa sisällä, niin "luultavasti mielelläni" ;). Olihan se jännä seurata tapahtumaa. Ihan kuin olisi TV:stä katsonut jonkun toisen toimenpidettä. Kyselin paljon ja sain myös paljon vastauksia. Olin siis koko ajan selvillä missäpäin polvea mennään ja mitä tapahtuu. Erittäin ystävällistä sairaalahenkilökuntaa. Kiitos heille siitä. Koko hommassa meni ehkä pari tuntia. Homman jälkeen sairaalasängyllä heräämöhuoneeseen vielä pariksi tunniksi. Se olikin kaikista tylsin hetki. Vasen jalka toimi jotenkuten, mutta oikea ei ottanut pitkäänaikaan vastaan mitään käskyjä. Elikkä joskun kuuden maissa minut lykättiin osastolle, jossa vasta joskus 8-9 maissa pääsin epävarmasti sängystä ylös. Taisi siinä vaiheessa olla jo kunnon särkylääke tujaus päällä ja ihmettelin kun pääsin kävelemään niinkin hyvin, mutta sehän oli vain harhaa.
Yövyin neljän hengen huoneessa jossa kahdeltä oli katkaistu (sairaalassa) sääriluu ja yhdeltä, joka oli yöleikkaukssa, oli nilkka hajalla. Tulimme keskenämme erittäin hyvin toimeen. Taisi tilannekkin hieman yhdistää. Yökkö oli helisemässä meidän kanssamme ja se sai kantaa särkylääkkeitä kourakaupalla läpi yön. Itse en ollut se kivuliain tyyppi. Enkä yhtään ihmetellytkään. Sinä yönä kukaan meistä ei pahemmin nukkunut. Onneksi jutut oli hyviä, vaikka kavereilla kovat kivut olikin. Olisiko itselläkin jäänyt unet pariin tuntiin. Hoito oli tälläkin osastolla hyvää ja ystävällistä. Taisi kaikki olla alle kaksvitosia ja osa harjoittelijoita.
Aamupäivällä oli sitten lääkärinkierros ja ennen ruokailua kävi vielä fyssarikin hieman tutkimassa ja opastamassa meitä. Aamulääkkeet oli meillä kaikilla melkoisen tujut. Itse en varmaankaan oli tarvinnut niin vahvaa annosta, mutta taisivat vaan laittaa kaikille samanlaiset. Sain pyynnöstä mukaani toimenpidepaperit, mukaanlukien marraskuussa tehdyn magneettikuvauksen selityksen. Nyt on 3kpl A4 arkillista tekstiä pienellä präntättyä. Ennen lääkärinkierrosta otin siteitä pois jalasta, sillä se oli kääritty kantapäästä nivuseen siteisiin. Reiät/reikä(?) olikin vuotanut aika lahjakkaasti verta. Kävin suihkussa ja sain ennen lähtöä uudet haavasidokset polveeni. Meinasin mennä bussilla kotiin, mutta tajusin että minun pitää käydä aptekissa hakemassa lääkket ja sidetarpeet, niin otin sitten taksin. Se ei sitten maksanutkaan kuin alle kympin, kun kirjoittivat toimistossa kelalapun ja tilasivat auton ovelle. Muut kolme jäivät vielä hoitoon. Mahtaa pojilla mennä tällähetkelläkin melkoisesti särkylääkkeitä.
Kotona iltapäivällä huomasin että haava vuotaa taas. Pesin haavat ja huomasin että ainoastaan toinen vuotaa. Uudet laput haavoihin ja ruokailun jälkeen piti lähtä könkkäämään kepin kanssa kauppaan. En ottanut kuin toisen kepin. Olihan se hidasta menoa! Takaisin tullessa tuntui sääressä taas kostealle. Taas pesu ja uudet siteet. Saapi nähdä koska se reikä umpeutuu. Täytyne vaan kölliä teeveetuolissa ja odottaa haavan umpeutumista. Nyt olisi pahin tilanne että toimenpidereiät tulhtuisi!
Kirjoittelen tässä joku päivä pienen osion mitä sieltä löytyi ja mitä oikeasti tehtiin.
Laskeskelin hieman noita särkylääkkeiden milligrammoja, mitä pitäisi syödä päivittäin. Alkoi hieman hirvitämään!!! Minähän olen monta päivää aivan sekaisin!
Sisään minut kutsuttiin joskun kahden maissa. En painanut tosin kellonaikoja mieleeni. Ensiksi alkuvalmistelut: verenpainemittari, sykenmittaus anturit, tippaletku, yms ja tietenkin se selkäydin puudutuspiikki ;( Melko nopeasti vartalo navasta alaspäin menikin tunnottomaksi. Oikea puoli enemmän koska piti maata sillä kyljellä mitä operoidaan.
Koko operaatioon taisi osallistua 7 henkilöä...minun lisäkseni :) Leikkausalue peitettiin peitolla katseeltani suojaan. Minulta kuitenkin kysyttiin että haluanko seurata toimenpidettä monitorilta. Vastasin etten ihan alusta, mutta sitten kun ollaan kameran kanssa sisällä, niin "luultavasti mielelläni" ;). Olihan se jännä seurata tapahtumaa. Ihan kuin olisi TV:stä katsonut jonkun toisen toimenpidettä. Kyselin paljon ja sain myös paljon vastauksia. Olin siis koko ajan selvillä missäpäin polvea mennään ja mitä tapahtuu. Erittäin ystävällistä sairaalahenkilökuntaa. Kiitos heille siitä. Koko hommassa meni ehkä pari tuntia. Homman jälkeen sairaalasängyllä heräämöhuoneeseen vielä pariksi tunniksi. Se olikin kaikista tylsin hetki. Vasen jalka toimi jotenkuten, mutta oikea ei ottanut pitkäänaikaan vastaan mitään käskyjä. Elikkä joskun kuuden maissa minut lykättiin osastolle, jossa vasta joskus 8-9 maissa pääsin epävarmasti sängystä ylös. Taisi siinä vaiheessa olla jo kunnon särkylääke tujaus päällä ja ihmettelin kun pääsin kävelemään niinkin hyvin, mutta sehän oli vain harhaa.
Yövyin neljän hengen huoneessa jossa kahdeltä oli katkaistu (sairaalassa) sääriluu ja yhdeltä, joka oli yöleikkaukssa, oli nilkka hajalla. Tulimme keskenämme erittäin hyvin toimeen. Taisi tilannekkin hieman yhdistää. Yökkö oli helisemässä meidän kanssamme ja se sai kantaa särkylääkkeitä kourakaupalla läpi yön. Itse en ollut se kivuliain tyyppi. Enkä yhtään ihmetellytkään. Sinä yönä kukaan meistä ei pahemmin nukkunut. Onneksi jutut oli hyviä, vaikka kavereilla kovat kivut olikin. Olisiko itselläkin jäänyt unet pariin tuntiin. Hoito oli tälläkin osastolla hyvää ja ystävällistä. Taisi kaikki olla alle kaksvitosia ja osa harjoittelijoita.
Aamupäivällä oli sitten lääkärinkierros ja ennen ruokailua kävi vielä fyssarikin hieman tutkimassa ja opastamassa meitä. Aamulääkkeet oli meillä kaikilla melkoisen tujut. Itse en varmaankaan oli tarvinnut niin vahvaa annosta, mutta taisivat vaan laittaa kaikille samanlaiset. Sain pyynnöstä mukaani toimenpidepaperit, mukaanlukien marraskuussa tehdyn magneettikuvauksen selityksen. Nyt on 3kpl A4 arkillista tekstiä pienellä präntättyä. Ennen lääkärinkierrosta otin siteitä pois jalasta, sillä se oli kääritty kantapäästä nivuseen siteisiin. Reiät/reikä(?) olikin vuotanut aika lahjakkaasti verta. Kävin suihkussa ja sain ennen lähtöä uudet haavasidokset polveeni. Meinasin mennä bussilla kotiin, mutta tajusin että minun pitää käydä aptekissa hakemassa lääkket ja sidetarpeet, niin otin sitten taksin. Se ei sitten maksanutkaan kuin alle kympin, kun kirjoittivat toimistossa kelalapun ja tilasivat auton ovelle. Muut kolme jäivät vielä hoitoon. Mahtaa pojilla mennä tällähetkelläkin melkoisesti särkylääkkeitä.
Kotona iltapäivällä huomasin että haava vuotaa taas. Pesin haavat ja huomasin että ainoastaan toinen vuotaa. Uudet laput haavoihin ja ruokailun jälkeen piti lähtä könkkäämään kepin kanssa kauppaan. En ottanut kuin toisen kepin. Olihan se hidasta menoa! Takaisin tullessa tuntui sääressä taas kostealle. Taas pesu ja uudet siteet. Saapi nähdä koska se reikä umpeutuu. Täytyne vaan kölliä teeveetuolissa ja odottaa haavan umpeutumista. Nyt olisi pahin tilanne että toimenpidereiät tulhtuisi!
Kirjoittelen tässä joku päivä pienen osion mitä sieltä löytyi ja mitä oikeasti tehtiin.
Laskeskelin hieman noita särkylääkkeiden milligrammoja, mitä pitäisi syödä päivittäin. Alkoi hieman hirvitämään!!! Minähän olen monta päivää aivan sekaisin!
Hieman tihkuu verta
Onhan siellä vielä hieman ylimääräistä nestettä.
sunnuntai 8. huhtikuuta 2012
Jari on jakanut kansion kanssasi.
®Jari |
|
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)