Joo on ollut pientä hiljaiseloa...joka rintamalla.
Pari viikko on mennyt treenien osalta aikalailla nolla linjoilla. Kun kroppa ei toimi ei toimi pääkään eikä silloin juosta.
Noh, tänään kävin aamulla ulkoilemassa kasin verra. Eipä juoksu oikein kulkenut... Iltasella oli tarkoitus käydä hieman hiihtämässä mutta homma meni luisteluksi lasten kanssa. Meinasi mennä hermot kun en löytänyt retkiluistimiani mistään. Kävin kaikki paikat läpi monta kertaa, mutta ei. Piti sitten käydä ostamassa kiinalaiset hokkarit sittarista kolmellakympillä. En ole vuosiin luistellut hokkareilla, mutta en kyllä pane kaikkia sen piikkiin. Terät oli kuin kiikkulaudat ja tylsät kuin mitkäkin. Lapsetkin luisteli kovempaa. Reidetkin oli hieman kipeät joten ei oikein meinannut polvet pitää.
Eillen kävin aamulla saattelemassa Matsonia töihin päin. Kilsoja saattoi tulla jotain 12. Iltasella kävin hiihtämässä noin 1,5h. Ensimmäinen n.8km menin "maastoreittiä". En ollut edes viitsinyt voidella suksiani. Katsoin vain on siellä jotain pehmeää mömmöä pohjassa. Voide alkoi jäätämään pohjaan ja suksi tökkäsi joka toisella potkulla. Ensimmäisen pyllähdykseni tein parin kilsan jälkeen. Oli ihan kohtalainen alamäki. "Mummot" oli auranneet ladun poies, mutta painoin rohkeasti suorilla suksilla. Mäen loppuvaiheessa oli mahtava heitto. Se meni ihan ok, mutta kun perään oli toinen samanlainen. Vedin vauhdilla perseelleni, mutta onneksi kuitenkin pehmeään lumihankeen. Hieman siinä kuitenkin jalat vääntyili. Vitosen kohdalla petti hermo ja yritin voidella suksiani mukaan ottamallani voidepurkilla. Enhän minä tietenkään saanut mitään siihen pohjaan tarttumaan. Tiedä mitä fluripitoa olin joskus siihen laittanut. Eikun suksia takaisin jalkaan, mutta en saanut toista monoa siteeseen kiinni. Aikani ähelsin kunnes aloin epäilemään että siteen pohjamuovi oli katkennut. Aikani ähellettyäni huomasin että takaosan muovi oli siirtynyt siteen etuosan muovin päälle vaikka sen olisi pitänyt olla alapuolella. Raakalla voimalla sain siteen paikalleen ja matka jatkui samoin kuin äskettäinkin. 8-10 kohdalla pääsin isolla koneella tehdylle ladulle ja matka alkoi maistumaan eikä suksikaan enää tökkinyt kun pohja oli tasainen. Silloin sai sitä hiihtämisen iloa. Olinkin jo ehtinyt unohtaa kuinka hauskaa hiihto on ;) Pimeys oli jo ehtinyt saapua kun pääsin kotikulmille. Viimeinen suuri alamäki kääntyi samalle maastoladulle mistä olin lähtenyt liikkeelle. Ajattelin että painan suoraan koska oletin että latu jatkuu myös sinne päin koska olin kaukaa nähnyt siinä ison latukoneen jäljet. Ähäkutti eipä jatkunutkaan. Kroppa yritti mennä suoraan, mutta sukset oikealle ja sitten mentiin. Olisihan siinä voinut käydä pahemminkin koska vauhti oli niin kova ja pohja kova. Aikani ähelletty itseäni pystyyn tuli pimeästä yksi koirankusettaja kysymään kuinka kävi. Onneksi ei kuinkaan pahasti. Vain henkisiä kolhuja ;)
Joskus puolenviikon maissa kävin tuulettamassa päätäni reilun "tunnin" verran. Sen muistan että keli oli surkea. Eipä ole tullut kirjoiteltua harjoituspäiväkirjaan joten en muista paljon tuli kilsoja.
Joku päivä kanssa kävin hieman hölkäämässä 30-45min. Ei mainittavaa harjoitusvaikutusta.
Huomenna on vuorossa lumikenkä"lenkki" Pasin kanssa. Toivottavasti löydämme hyvää puhdasta hankea ettei tarvitsisi ryteikössä mennä...
Ristiselkä/häntäluuseutu ei ole paljoa parantunut. Keskiviikona on hieronta ja täytyy pyytää häntä tekemään ihmeitä. Pidetään peukkuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti