Nyt se sitten hajos...tai en nyt hajoamisesta tiedä, mutta sen verran kipeä että ensimmäinen isompi ylämäki piti juosta jalan ulkosyrjällä ja toinen meni jo kävelyksi. Onhan se nyt ollut kipeä muutaman päivän mutta nyt taisi raja tulla vastaan. Ylämäessä missä varpaat koukistuu enemmän, jalkapohjan jänne venyy sen verran ettei pysty enää ottamaan juoksuaskelia ;(
Laitoin sähköhierontalaitten akut lataukseen että voisi antaa iltasella jalalle hieman sähköä. Akut ei varmaankaan ehdi kunnolla vielä latautua, mutta annetaan huomenna lisää. Täytyy etsiä pehmeä pieni pallokin jolla voi hieroa jalkapohjan lihaksia.
Aamulla 6km, päivällä ruokiksella 2+(10)+2km. Iltapäivällä 5km ja loppumatka kävelyä. Kyllä oli päivällä hallissa vauhti kateissa. Pohjalta sitä on vaan näköjään ponnistettava. Saisi tuon jalan vaan kuntoon, niin eiköhän se kuntokin ala pikkuhiljaa nousemaan. Huomenna aamulla olisi kevyt kymppi, mutta katsotaan nyt miltä tuo koipi tuntuu. Tasaisella pystyisi varmaan juoksemaan mutta takaisin tullessa on nuo vietävän mäet...sitä se ei ehkä kestä...
Tähän kuuhun kertyi kilometrejä enemmän viimeisen kahden viikon ansiosta kuin viimeiseen kolmeen kuukauteen. Siitä voi päätellä mitä minun harjoitteluni on ollut kun tämänkin kuukauden kilometrit jää ~vuoden keskiarvo kk:n tasolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti