Hajotin sitten taas muutama päivä sitten kylkeni. Oli opettava esimerkki ettei kannata jättää vanhoja laminaatin paloja lojumaan lattialle vaan viedä ajoissa roskiin. No nyt ne on ja pysyvästi. Nähtävästi taas repesi kylkiluiden välissä oleva lihas. Että osaa olla kivulias vamma. 600:sta buranastakaan ei ollu mitään apua nukkumisyrityksessä. Vamma on päivä-päivältä parempi. P*irun kipeä vieläkin. Sitten sain pääsiäisenä jonkin pöpön kurkkuun. Su-Ma sitten oltiinkin jugurtti-piimä-hernekeittolinjalla kun ei saanut kiinteää ruokaa kurkusta alas. Että semmosta kivaa ;)
Aamulla piti sitten lähteä kokeilemaan pystyykö sitä juoksemaan. Noh, pystyihän sitä 5,15 vauhtia hampaat irvessä ja yläkeukoilla hengittämällä 6,2km. Sykkeistä en viitsi puhua mitään.
Iltalenkki aivan pikkusen, siis aivan pikkusen, paremmin (9km) kuin aamulla. Vauhti oli sama.
Tavoite on pystyä juoksemaan loppuviikosta yksi terävämpi harjoitus. Kyllähän minä sen tiedän ettei se tule menemään ilman kipuja, mutta jos edes pienemmillä kivuilla ;) Sen jälkeen pääsisi revittelemään tallin kakkosjoukkueessa Karhu-viestissä.
ps. Täytyy ottaa riittävästi buranaa mukaan ;)
Hyvä, että miehellä on asenne kohdallaan. Mutta onneksi maratoniin on vielä aikaa ... ! Enää ei ole kuitenkaan liukasta, että se on positiivista. Voimia !
VastaaPoistaaikaa on, mutta liian vähän. Valitettavaa mutta totta...tai riippu mitä tavoittelee ;)
VastaaPoista