Maanantai aamuna hammaslääkäri poisti 5kk sitten laittamansa paikan. Luulin sitä pysyväksi, mutta ei näköjään sitten ollutkaan. Käsittely oli kyllä hieman kovakouraista. Iltasella juoksin kympin pääosin pehmeällä alustalla. Kulku oli ihan kohtalasita. Vauhtia joutui oikein jarruttelemaan. Onneksi jarruttelin sillä kyllä ne loppuylämäet hieman tuntui.
Tiistai aamuna sitten oli oikein hyvä kulku. Aina sinne 4-5km:iin asti. Sitten jokin iski oikeaan pohkeeseen. Ajattelin että kyllä se lähtee pienellä venyttelyllä. Kokeilin uudestaan juoksua, mutta en pystynyt juoksemaan kuin sata metriä, sitten oli pakko kävellä. Kokeilin myöhemmin uudestaan samalla tuloksella. Töissä laitoin linimenttiä ja siteen. Iltapäivällä oli tarkoitus ottaa bussiraha mukaan ja kokeilla kestääkö pohje. En sitten kuitenkaan ottanut sitä bussirahaa ja lähdin juoksemaan, jos sitä juoksuksi voi kutsua. Pääasissa se oli linkkaamista. Linkkasin kilsan ja sitten oli taas pakko kävellä. Kävelykin oli tuskallista ja matkaa oli vielä aika mukavasti kotiin. Ei olisi kannanut lähteä kokeilemaan sillä tänään pohje oli vielä kipeämpi ;( Nyt kun vielä tietäisi mikä vamma se oikein on. Se ei ole erityisen kosketusarka, mutta sattuu kävellessäkin. Jopa pyöräily sattui tänä aamuna. Voihan se olla että se menee parissa päivässä levolla ohi. Toivotaan. Blogin päivitystä ei tule ennen kuin jalka on taas juoksukunnossa.
Ole hetken tavallinen ihminen ja kirjoita tavallisen ihmisen tekemisistä - ei juosusta. Voi nää blogin kävijämäärät kasvaa. ps. käske sen vamman haistaa pskan!
VastaaPoistaVoin alkaa kirjoittamaan sinulle vaikka henkilökohtaisia iltasatuja, mutten tänne blogiin.
VastaaPoistaEi tainnut mies käydä edes aamulenkillä kun aikaa höpistä olemattomia ;) Sain tänään kuitenkin hien kun polin fillarilla nuo hemmetin mäet ylös.