Empähäm ole tainnut sairastella edes kahden viimeisen vuoden aikana mitä nyt kuukauden aikana.
Olisin jo eilen tietenkin voinut lähteä hiihtelemään, mutta TV-hiihdot vei voiton. Tänään kuitenkin uhrasin naisten hiihdon alun ja kävin kokeilemassa omaa hiihtoa. Yhtä hirveää se oli kuin olin arvellutkin. Heti alussa joutui lisäämään pitoa kun ei taaskaan pystynyt potkaisemaan riittävän terävästi. Jalka alkoi kuintenkin vitosen jälkeen hieman turtumaan ja suoritus alkoi näyttämään hiihdolta, paitsi että hapenotto oli minimissään. 21,3km riitti kuitenkin tänään vetämään energiatason riittävän alas. Tiedän kokemuksesta kuitenkin että huominen lenkki on jo helpompi ja siitä eteenpäin pitäisi pystyä vetämään lenkkiä jo ihan normaalisti.
Edellisellä lenkillä kun pakkanen puraisi nokkaa, niin lähtihän ne nahat siitä, vaikken luullutkaan lähtevän. Noh, vahingosta opii, toivottavasti.
Tänäänkin oli se harmi että ladun ulkoreunan sauva upposi "jatkuvasti" hankeen. Kotona kun tarkastelin oikean sauvan sompaa, niin olihan siitä vielä lohjennut pienehkö palakin. Nyky sommat kun on ainoastaan hieman suurenpia kuin kahden euron kolikot, niin ei siitä tarvitse puuttua paljoakaan. Onneksi sain vanhoista sauvoista edes hieman suuremman sompaparit. Nyt ne odottaa vain paikoilleen liimausta. Tosin reikä on hieman suurempi kuin entisissä, joten katsotaan saanko pysymään ne paikoilaan. Jos ei pysy, niin sitten erkkaria peliin.
Tänään myös testasin eka kertaa uutta temppua pitovoiteiden poistoon. Vessapaperia pitoalueelle ja silitysraudalla kuumennos. Sitten vaan terässiklillä vessapaperit pois. Siisti helppo sotkuton homma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti