To 18.10 kotona (edit 27.10)

Sitä tuli sitten käytyä Saksanmaalla hölkkäämässä. Olisihan tuon suorituksen pystynyt tekemään paljon pienemmällä kipumäärällä, mutta kun pää ei kestä. Täytyy(ehkä) analysoita reissua hieman myöhemmin... Tämän "kesän" suoritukset oli kuitenkin tässä. Tiedän että kunto olisi ollut paljon parempi, mutta se kaikki on jossittelua. Tilastot puhuu puolestaan. Reittinä München ei ole kaikkein nopeimpia. Sanoisin että 4min Berliiniä ja 3min Fankfuttia hitaampi. Mukulakiveä, ysikymppisiä ja jopa satakasikymppiä mutkia. Paikkana Müncen on kuitenkin toista luokkaa kuin Frankke, mutta jos haluaa aikaa ja halvan maratonreissun, niin suosittelen Frankea. Müncheniin kannattaa lähteä turistireissulle ja varata aikaa esim Itävallan kierrokselle. Yritän täydentää raporttia joskus myöhemmin....
=================================================

Niin, reissuhan alkoi siinä mielessä hyvin että kentällä kysyttiin että olemmeko valmiita vaitamaan lentoa. Finski lähtisi puoli tuntia myöhemmin kuin Fluthansa ja saisimme joko 200e/hlö tai 300e:n arvosta tikettiä/hlö jos vaihdamme lentoa(kone oli ylibuukattu). Noh toki se meille kävi. Asia selvisi lopullisesti vasta hieman ennen lennon kuuluttamista. Siitähän se rumba alkoikin. Kolmen tiskin kautta selvittämään byrokratiaa. Vitsailin että tuleehan se meidän laukku varmasti samassa koneessa. Virkailia vakuutti että tulee varmasti. Kysyin että onko nämä ne viimeiset kuuluisat sanat ;) Istumapaikkoja emme saaneet vierekkäin. Menihän se matka kuitenkin ihan ok saksanmurretta kuunnellessa. Pääspä jo hieman tunnelmaan ;) Münchenin kentällä sitten odottelemaan matkalaukkua. Saihan sitä aika monta kierrosta katsella kunnes hihna pysähtyi. Ei laukkua. Noh, eikun taas selvittämään asioita. Siinä taas meni yksi tunti. Virkailija ei oikein tuntunut halukkaalta edes kunnolla selvittämään asiaa. Saimme kuitenkin tehtyä virallisen katoamisilmoituksen. Lähdimme etsimään maan alta junaa jonka olin jo katsonut valmiiksi. Asemat oli selvillä. Myös asema jossa jäisimme pois ja vaihtaisimme U-bahn:aan. No, kuinka ollakkaan se juna ei kulkenut. Oli kuitenkin olemassa vaihtoehtoinen reitti jonka tosin tiesinkin jo ennakkoon. Joudimme kuitenkin kiertämään päärautatieasen kautta. Olin ilmoittanut hotelliin saapumisaikamme noin klo 19, mutta olimme siellä joskun puoli kymmenen aikoihin. Pieni elpyminen ja ruokapaikkaa etsimään. Kietelimme lähistöllä, mutta eipä siellä enää siihen aikaan ollut avoimia paikkoja. Toisaalta Mäccäri on aina varma paikka ;) Nukkumaan puolenyön jäkeen ja aamulla yhdeksän maissa aamupalalle. Aamupala ei ollut ihan parhaasta päästä mutta ihan ok kuitenkin. Siitähän se rumba sitten alkoikin. Kävelimme noin pari kilsaa Olympiapuistoon josta hain zipin ja numeron. Se homma toimi yllättävän hyvin! Kiertelimme jonkin aikaa myyntialueita. Olin unohtanut geelit kotiin joten etsin ensisijaisesti niitä. Tarjolla oli pääsääntöisesti ainoastaan Powerbaaria. Käteen tarttui parillakympillä myös talvitrikkoot. Lopulta oli tyytyminen pariin powerbaarrin ja käteen köytettävään geelivyöhön. Seuraavaksi suuntasimme olympiapuiston torniin. Korkeutta sillä taisi olla 291m. Katselutasanteet oli kuitekin jossain siellä reilun 200m:n pinnassa. Aamupäivä oli kuitenkin hieman sumuinen tyypilliseen tapaan. Kulutimme hieman aikaa jotta sumu hälvenisi. Näkihän sieltä jotain kuitenkin. Tosin parina seuraavana päivänä tai iltapäivällä olisi ollut paremmat näkymät. Laskeuduimme alas ja kävelimme lähimmälle uubaanalle. Ostimme kolmen päivän liput jotka kävi sekä busseihin, ratikkaan että U-bahn:aan. Sieltä parin vaihdon kautta alueelle jossa kata oli opiskeluaikoinaan asunut pari kuukautta. Ja sitten käveltiin! "Viimeinen" pisara oli kun lähdimme kävelemään väärään suuntaan katan "kotikulmilla". Ei ne tosin viimeiset kävellyt kilometrit sille päivälle olleet. Yritimme käyttää ratikkaa enemmän koska silloin näki enemmän maisemia. U-baana olisi ollut tietenkin nopeampi mutta eipä niillä paljon eroa ollut ja ratikkalinjat oli paljon kattavammat. Pyhähdyimme välillä hotellilla jättämään kantamukset ja suuntasimme keskustaan. Siinä vaiheessa tosin olisi voinut ja olisi ollut järkevää käydä hieman hissuttelemassa, mutta jalat oli niin poikki ettei tehnyt mieli, eikä mielenlaatukaan ollut ihan sellainen. Kiersimme parit kirkot aivan keskun tuntumassa. Olimme sopineet treffit kuudeksi katan opiskeluaisen kaverin ja sen poikaystänvän kanssa Maria platz:ille. Nainen oli suomalainen ja poikaystävä saksalainen, joka tosin puhui hyvää englatia. Kävimme syömässä ja puhelimme yömyöhään asti(arvaa potuttiko). Hotellihuoneeseen päästyämme tosetisin että eiköhän se kilpajuoksu ollut tässä ja tein parit tujut hömpsyt. Aamulla kuitenkin kävin hieman hissuttelemassa ja venyttelemässä. Samalla totesin että takareidet oli kipeät edellisen päivän rupeamasta. Vedin kahdeksan maissa kevyen aamupalan ja lähdin katselemaan kamppeita kasaan kun juoksu alkoi klo 10. Lähdimme kävelemään Olympiapuistoa kohti hieman yhdeksän jälkeen. Vaatesäilytys oli Olympiastadionilla ja sinne oli matkaa se pari kilsaa ja sieltä lähtöpaikalle kilsa. Meinasi tulla hieman kiire kun kävelytiet oli aivan tukossa ja porukka mateli kuin etanat. Lämmintä oli varmaankin jotain viisi astetta ja meinasi tulla hieman kylmä lähtöpaikalle kävellessä. Onneksi kata huomasi ja tarjosi isoa-pitkää kaulahuiviansa lämmiikkeeksi ;) Lähtö alue oli aidattu sellaisella aidalla jon yli ei pääse hyppimään. Lähtöryhmät oli jaettu alle ja yli 3:45 juoksijoille, joten voi arvata saiko lähtösuoralla tunkea itseään kohti eturiviä päin. Tulihan sieltä joitakin kireitä kommentteja, mutta onneksi en ymmärä kovin hyvin saksaa ;) Pääsin jonkinmoisiin asemiin 5min ennen strattia. Käynnistin kellon vasta ylitettyäni maaliviivan, mutta siihen näytti menevän ainoastaan se neljä sekunnttia.
Lähdin liikenteeseen aivan tuntuman mukaan , mutta sen verran reuippaasti kuitenkin että löytäisin hyvän ryhmän. Reitti kulki aivan meidän hotellimme ohi ja siinä vaiheessa tuntui meno aika reippaalle. Ajattelin kuitenkin että katellaan. Mietin että pidän yhden triatlonistin selän maalitauluna ja juoksen sen kanssa samaa tahtia. Eihän se hermo pitänyt(p-kele). Olisi kannattanut pitää koska sama hemmo meni 38:sin kohdalla ohi! Löysin "hyvän porukan" jossa meno tuntui sopivalle tosin hieman riskirajoilla... 13-14km:n kohdalla joku lisäsi vauhtia ja jättäydyin porukasta ja sen jälkeen saikin juosta loppumatkan "yksin", siis ilman vetoapua. Kyllähän sitä purukkaa lappasi varsinkin loppupuolella ohi molemmin puolin. Välillä yritin heittäyä peesiin mutta ei rahkeet riittänyt. Heti 15km:n jälkeen tiesin että tästä tulee rankka reissu, mutta en arvannut että niin raju! Kolmenkympin jälkeen se oli kilometrien laskeskelua ja itsensä tsemppamista. Koko matkan ajan oli ollut piston joten en uskaltanut ottaa yhtää geeliä. Takareisiin sattui heti alusta alkaen ja etureidet oli kuin tulessa kolmenkympin jälkeen. 32km:n kohdalla leikin ajatusleikkiä että jos aikani olisi se ja se niin pääsisinkö ennätykseeni. Hullua! Laskin ajan silleen että viimeiseen 200m:n menee 1min ja 1min muuhun hyytymiseen. Noh, aika oli minuutti huomompi kuin olin laskenut. Typerää ajatusleikkiä kun meinaa kokoajan tippua polvilleen. 35:n kohdalla laskin että minä saan juosta 4,20/km jotta ehtisin 2,45:een. Kilometri 4,10. 10s hyvää. Sama seuraavalla. Loppumatka oli sitten taistelua että meno pysyisi juoksuna. Välillä piti muistella minkälaista se juoksu on ja sai taas hieman rytmiä peliin. Olympiapuistoon saapuessani kirosin että maratonportille saapusmisessa on varmaan ylämäki ja sitä minä en pysty juoksemaan. Yllätys, yllätys se olikin alamäki!!! Joka toisella askeleella katselin kelloa että paljon on aikaa 2:45:een. Kyllä 400m:n rata voi olla joskus toodeella pitkä. Pieni loppukirin Yritys ja maaliin. Kyllä sitä mies on TYHMÄ. Lähdin juoksemaan nautiskelujuoksua rennon "kovaa" ja tässä oli lopputulos! Stadikalla tarjottiin hanasta alkoholitonta olutta. Ai että oli hyvää Paulanderia. Puolituntia lojuin ja katselin nurtsilla ja sitten lähdin etsimään kataa. Hitto että oli vaikea nousta ne ainakin sata porrasta pois stadikalta. Tasaisella hotellille päin kävely sujui jotenkuten. Ruokahalu ei meinannut tulla moneen tuntiin. Iltasella sitten tilasin riskillä ruokaa ja menihän se onneksi alas ;)
Seuraava päivänä kierrettiin mm yksi linna, siellä tosin oli remontti päällä ja ei päästy kokonaan linnaa kiertämään. Linnan puistossa tuli käveltyä melkoisesti. Mielenkiinsin episodi oli kun kävimme yhden vanhan kirkon tornissa ja sinne meni kierreportaat. Eihän se ylösmeno mitään... Lopuksi kävimme tekniikan musessa johon olisi pitänyt varata koko päivä tai useampi, mutta ravasimme sen kahdessa ja puolessa tunnissa ;) Sen jälkeen taas tapasimme saksalaiset ystävämme. Lihaa tuli syötyä enemmän kuin laki salii. Saksassa nimittäin sitä kyllä saa!
Laukun saimme maanantai iltana hotellille. Onneksi pidän tapana laitta juoksukamppeet käsimatkatavaroihin ja tulen pitämään sen tavan tulevaisuudessakin ;)
Koetan tosiaankin laitta kuvia galleriaan ja kirjoitella sinne jotain höpinöitä... Tässä on varmaankin hitosti kirjoitusvirheitä joita en jaksa alkaa etsimään, mutta kyllä tumppi ne etsii ;)