Mitenkähän sitä osaisi juosta alussa niin hitaasti ettei lopussa olisi ihan puhki...
Oli taas nihkeää. Parin kilsan jälkeen sykkeet nousi taas pilviin. Suurin osa lenkistä asfalttia ja vasta loppupuolella polkua että hiekkapohjaista. Köhniöltä tulevalla pyörätielläö tavoitin staminan porukan hännän. Eivät vielä olleet uskaltautuneet avovesiuintiin, vaan vetivät juoksu-pyöräily-juoksutreerin.
Tuntuipas tuo keli näin äkistään kuumalta juoksuun. Jospa huomenna jaksaisi tehdä ensimmäisen varsinaisen pyörälenkin maantiellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti