Eiliseen asti takasi/polvitaive meni parempaan suuntaan ja sauvarinteessäkin uskalsin jo juosta alas aika rivakasti. Eilinen juoksukokeilu kuitenkin palautti taas maanpinnalle. Äsken kun lähdin käymään kaupassa niin vetäisin jalalla käytävän mattoa oikeaan kohtaan. Johan sattui takareiteen! Kävely lähikauppaan oli linkkaamista. Ei taida tulla huomisesta sauvatreenistä mitään.
Viikkoon 5 pyörälenkkiä ja kilsoja 440. Tuo onkin näköjään minun viikkoennätys. Viisi vuotta sitten kesäkuussa tuli 414.
Eilen oli ensimmäinen jalkalenkki sitten Lampsin lenkin jalan hajoamisen. Lähdin sauvojen kanssa ja sillä mielellä että jos kykenee, niin hölkkään vain ja ainoastaan alamäissä. Ensimmäiset juoksuaskeleet oli aika hirveitä. Se ettei ollut ottanut juoksuaskelia kolmeen viikkoon ja jalka ei ollut vieläkään kunnossa teki juoksusta varmaankin aika hieveän näköistä. Ylä-mäyrämäestä Mustalammelle pitkä alamäki meni kuitenkin jo ihan mukavasti. Se oli kolmosen paikkeilla. Pelko oli kuitenkin koko ajan että koska polvitaive hirttää taas kiinni. Matkaa tuli 14km ja nousua yli 300m eli matka meni hieman yläkanttiin. Illalla oli etureidet kuitenkin aika hirveässä kunnossa. Tiistain 155:n pyörälenkki kuitenkin vaikutti vielä jaloissa. Toki tuo pyöräilyn äkillinen lisäys myös jumittaa lihaksia.
Tänään piti odotella sen verran että tarkeni lähteä lyhkäisissä varusteissa. Laitoin kuitenkin alkumatkalle ohuen kuoritakin jonka sitten vieritin vyötärölle ennen Laukaata. Kun torstain satasen pärjäsi yhdellä (1l) juomapullolla niin uskalsin lähteä samalla varustuksella. Pyöräilypaidan taskuun pieni myslipatukka ja geeli sekä varmuuden vuoksi pankkikortti. Patukan söin Äänekoskella kun samalla kun ihmettelin kuinka pääsen nelostielle. No, se ei mennyt ihan putkeen. Piti pysähtyä parikin kertaa katsomaan puhelimen kartasta ohjeita. Cyklossa kun ei ole puhelintelinettä tangossa... ainakaan vielä. Siitä on jokunen vuosi vierähtänyt kun olen Äänekosken keskustassa palloillut.
Yritin nelostiellä hyvässä myötätuulessa parannella keskivauhtia mutta alun varovainen pyöräily vastatuuleen oli niin hidasta etten kummoisiin lukemiin päässyt. Garmin kun tallentaa joitakin ennätyksiä kuten pyöräilyssä max nousu, pisin lenkki ja 40km:n paras vauhti/aika. Nyt parani viime kesäinen ennätys reilulla minuutilla. Sitä edellinen ennätys olikin vuodelta 2019. Oikealla maantiepyörällä olisi päässyt noin kovaan mytätuuleen aika paljon kovempaa, jopa minäkin. Ylämäkeen ja vastatuuleen ne erot hieman tasoittuu muttei poistu.
Tällä viikolla tuli siis yksi jalkalenkki ja ensi viikolle voisi ottaa "ohjelmaan" niitä kaksi tai kolme. Tuulet näyttäisi jatkuvan ainakin alkuviikosta joten pyöräilyt saattaa painotua maastopyörään. Katsotaan nyt kuitenkin että kuinka kipeäksi nuo eteureidet tulee eilisestä alamäkijuoksusta. Voihan olla että tämän päivänen pyöräily blokkasi sen lihaskivun tulevilta päiviltä... saa nähdä. Vaikka jalka alkaisikin kestää jalkalenkkejä niin jatkan pyöräilyä ainakin kuun loppuun. Kun kerran tuli viikkoennätys, niin pitäähän se kuukausiennätyskin ajaa :-)
Tälle viikolle pyöräilyä 326km eli jonkin verran vähemmän kuin viime viikolla. Kelit sanelee aika paljon noita kilsamääriä.
Ma
MTB Haukkavuori 75km Tehollista 3h 14min nousua 707m ks. 123
+23 => °C Menomatkalla pääasiassa hiekkateitä tai ainakin sivuteitä. Takaisin tullessa ysitietä. Vuorelta alas tullessa piti varoa jalkaa todella paljon.
Ti
MTB Kivilampi-Ankeriasjärvi 52km ks. 116
+27=>°C Garminin puolella selostusta.
Ke
Lepo.
Lyhyt kauppareissu maastopyörällä.
To
Lepo.
Juomat olin laittanut jo edellisenä iltana jääkaappiin pidempää cyklo reissua varten. Polvitaive oli kuitenkin aamulla niin kipeä etten uskaltanut lähteä.
Pe
Cyklo: Vehniä 70km 27,3km/h ks. 127
+24=> Puolipilvistä. Lähdin ilman paitaa mutta ei ollut kovin kuuma keli. Vehniältä takaisin vastatuulta. Garminin puolella taas vähän selostusta.
Polvioperaation jälkimainingeissa kun menin keskussairaalan päivystyksen jo toiselle luukulle siellä kysyttiin että mikä on kipuaste 1-10. Kerroin että jos kympistä lähtee taju, niin 9. Seuraavaksi kysyttiin pääsenkö kävelemään eteenpäin ja kun vastasin että en tiedä, niin tuotiin rullatuoli ja vietiin paareille odottamaan antibioottia suoneen. Nyt jos vertaa tuota polvitaipeeseen tuikkaavaa kipua, niin sanoisin että ollaan aika lähellä kasia.
La
MTB Sarvenperä-Saukkola 60km 23,5km/h ks. 120 nousua 577m
+20,5...18°C Suunnittelin Traimap:illä reitin. Minulla on maastopyörässä alumiinen puhelinteline johon laitoin heti lähtiessä. Kuohulle asti kuuntelin siitä vain ralliradiota mutta sitten laitoin kartan päälle. Vasta tällä viikolla hokasin että Trailmap:ssä pystyy manuaalisesti kääntämään karttan menosuuntaan. Siinä ei kuitenkaan ole itsekseen kääntyvää karttaa kuten Maastokartat sovelluksessa. Saishan näihin lisää ominaisuuksia kun vähän maksaisi. Jonkin matkaa Sarvenperän jälkeen repesi taivas. Puhelimen näyttö rupesi sekoilemaan sateessa joten se piti laittaa pyöräilypaidan taskuun. Ensiksi kuitenkin tarkistin että kuinka pitkä matka on seuraavaan risteykseen. En nimittäin melkein koskaan muista suunnitelmaani reittiä ulkoa kun se elää suunnitevaiheessakin niin paljon. Saukkolaan tullessa oli jalat reiteen asti saven peitossa. Suunnitelmassa ei olisi ollut kuin muutama sata metriä asfalttia mutta totesin että loppusuunnitelmassa on sen verran kärrytietä ja polkua että on paras kun ajan loppumatkan asfalttia. Isolahdessa tuli seuraava kovempi kuuro ja jäin vanhan kyläkaupan lipan alle odottelemaan ja suunnittelemaan. Katsoin sadetutkasta että Isolahti-Muurame välille olisi tulossa mustia saderintamia joten ajoin suoraan Jyväskylää kohti. Kilsat olisi jäänyt hieman vajaaksi joten kiersin vielä Jyväsjärven.
Isolahden jälkeen säädin mittarin kellotaulua siten että siinä näkyy kokonaisnousu hetkellisen korkeuden sijaan. Mittarissa näkyi kaikki lukemat ja ne elivätkin mutta jatkaessa matkaa ihmettelin että nousumetrit ei kasva vaikka menin Isolahdentien jyrkintä mäkeä. Sitten yhtäkkiä näyttä vaihtui taukotilaan josta pääsi taas jatkamaan suoritusta. Siksi suorituksesta jäi pois nousua ja jonkin verran matkaakin.
Su
Cyklo: Jämsänkoski - Petäjävesi 125km 28,1km/h ks. 131 nousua 872m
+20..24,5°C Pyöräilykengät oli vielä märät eilisen lenkin jäljiltä. Olishan minulla ollut mokkanahkaiset kengät joita käytän vähän viileämmillä keleillä mutta ajattelin että siinäpä ne kuivaa ajaessa :-)
Kahdella edellisellä lenkillä katsoin että missäpäin rallit ajetaan etten mene siihen ruuhkaan. Tänään en sitten tietenkään katsonut. Olishan se tietenkin pitänyt kuulua yleissivistykseen että Ruuhimäen erikoiskoe on Jämsässä. Yllättävän hyvin kuiten mahduin sekaan vaikka pärinää ja pauketta olikin muun ruuhkan seassa. Pidin tauon jo ennen Juokslahden risteystä kun piti vaihtaa musiikki ralliradioon. Siinä ruuhkassa en edes yrittänyt alkaa säätämään puhelinta vauhdissa. Cyklossa kun ei ole puhelipidikettä niin pidän sitä pyöräilypaidan takataskussa. Nyt kun samalla päätin riisua paidan pois ja rullata sen vyötärölle, niin piti vaihtaa lyhkäiset trikoot pyöräilyalushousujen alle että puhelin pysyy varmemmin trikoiden sivutaskussa. No, en ihan tehnyt sitä suoraan ruuhkaisella ysitiellä, vaan siinä oli pysäkkikatos jossa oli penkki ja matala suojakaide. Sehän meni tietenkin melkein heti pilveen ja oli vähän aikaa hieman viileää. Tiesin kuitenkin että kun pääsen myötätuuliosuudelle niin johan taas kroppa lämpenee. Juokslahti J-koski välillä oli välillä myötätuulta mutta varsinainen myötätuuliosuus alkoi Jämsänkoskelta.
Juomaa oli mukana noin 1,7l ja vielä jäi juomattakin. Tai join loput vasta lenkin jälkeen.
Alkumatkasta oli mielessä että pyrin 27,4 keskinopeuteen. En tiedä mistä tuo luku tulee mutta se vaan kuulostaa hyvälle :-) Jämsänkosken jälkeen kun keskari oli 28km/h niin ajattelin että se voisi olla lenkin lopussa 27,5 koska en kuitenkaan jaksaisi Pettuveden jälkeen niitä loivia pitkiä mäkiä enää painaa riittävän kovaa. Painamisesta puheen ollen, tänään kammen pyöritys oli hieman enemmän pyörittämistä kuin edellisinä päivinä, mutta edelleen painamisvoittoista tuon polvitaipeen takia. Sitten kun hokasin että voisinkin päästä aika likelle 28 keskaria niin yritin pyörittää hieman väkisin noita pitkiä loivia ylämäkiä. Se näkyy aika selkeästi sykekäyrässäkin että "loppumatkasta" on ollu vähän enemmän yritystä. Monestihan tuo syke nousee muutoinkin kun rasitus kumuloituu ...nousee kun vielä jaksaa nousta.
Ennen lenkkiä aamupalalla annoin sähköä takareidelle ja samalla kylmää polvitaipeeseen. Eilen illalla tuntui että polvitaipeessa on jo jotain ylimääräistä, eli nestettä. Lenkin jälkeen sitten polvi ei taipunut ääriasentoon ei myöskään oiennut suoraksi. On se nyt illalla jo vähän parempi ja oikeneekin melkein normaalisti mutta en ole edes yrittänyt kunnolla taivuttaa sitä kunnolla.
Yleensä tuo jalka on pahimmillaan aamulla. Osasyynä siihen on että varsinkin aamuyöllä kun alkaa heräilemää niin tulee oinisteltua. Sen on ihan tahdosta riippumaton toiminto ja silloin polvitaipeeseen iskee paha kipu ja tätä tapahtuu useasti ja mitä useammin niin sitä kipeämpi. Olen yrittänyt estää itseäni olemaan jännittämästä ja ojentamasta alaraajoja mutta huonolla menestyksellä.
En oikeastaan tiedä mitä tämä pyöräily tekee jalalle pitkällä tähtäimellä mutta sen ainakin huomasin että kaksi lepopäivää pahensi sitä huomattavasti. Eilen eikä tänäänkään tullut kertaakaan sitä pahaa tuikkaavaa kipa lenkin aikana. Huomenna varmaankin vain kevyt kapppapyöräily.
Viime sunnuntaina kirjoitin että tulee varmaankin ainakin kokeiltua juoksua, mutta eipä sitten tullut.
Viikkoon pyöräilyä 393km ja viime viikonloppuna sitä tuli reilu 110km.